Salpalinjaristeily

Salpalinjaristeily


SUOMEN SALPA

Talvisodan päätyttyä 13.3.1940 sodan uhka oli edelleen todellinen ja uuden puolustusaseman rakentaminen aloitettiin välittömästi turvaamaan itsenäisen Suomen uusia rajoja. Puolustusaseman nimeksi tuli Suomen Salpa, Marsalkka Mannerheimin vahvistamana, sotilaiden suussa Salpa-asemaksi ja yleisesti Salpalinjaksi. Salpalinjan pääasemat rakennettiin maakannakselle Virolahden ja Luumäen alueille Suomenlahdelta Lappeenrantaan. Saimaalla Salpalinja rakennettiin saariin ja osin myös Laatokalta siirrettyyn rannikkotykistöön tukeutuen. Saimaalta linja jatkui Joensuun kautta Pieliselle ja Pielisen pohjoispuolella uhanalaisia tielinjoja linnoittaen aina Petsamoon saakka.

Salpalinjan rakennustyöt olivat laajimmillaan välirauhan aikaan ja tuolloin linjalla työskenteli parhaimmillaan 35 000 siviililinnoittajaa ja lisäksi vaihteleva määrä kenttäarmeijan joukkoja sekä myös noin 2000 lottaa. Salpalinja on edelleen itsenäisen Suomen suurin yksittäinen rakennuskohde ja sen on arvioitu olleen yksi vahvimmista toisen maailmansodan aikaisista linnoitusketjuista. Linjalla ei koskaan taisteltu mutta sillä on ollut oma välillinen vaikutus niin Neuvostoliiton päätöksessä olla jatkamatta jo kerran torjuttua suurhyökkäystään, kuin myös rauhanneuvotteluihin ja tasapainon säilymiseen vielä pitkään sodan jälkeenkin.

Salpalinjaa pääpiirteisin numeroin:
10 patoa
25 luolaa
130 kilometriä kaivantoestettä tai rinneleikkausta
225 kilometriä panssarikiviestettä
350 kilometriä taistelu- ja yhdyshautaa
400 tulenjohtopesäkettä
500 tykkiasemaa
600 siltarumpua
735 teräsbetonikorsua/-pesäkettä
1250 konekivääripesäkettä
3000 puista kennttälinnoitetta

Seuraavat salpalinjaristeilyt: